MEMPHIS SLIM – Rocks
(Bear Family BCD 17687)
Pianisti, vokalisti ja laulujen laatija John Len Chatman alias Memphis Slim (1915–88) saattoi hyvinkin olla ensimmäinen Suomessa itsenäisenä taiteilijana, ei siis minkään kiertueen jäsenenä, esittäytynyt autenttinen bluesin taitaja, kun hän konsertoi Porin Jazzeissa vuoden 1970 heinäkuussa. Kieltämättä Josh White oli käynyt täälläpäin joitakin kertoja jo 60-luvun puolella, mutta hänhän oli pikemminkin laaja-alainen folk-artisti kuin mikään suoranainen bluesmies.
Hieman yli vuosi sitten totesin (ks. BN #318 s. 71), että Memphis Slimin maineen palauttaminen ja taiteen uudelleen arviointi ovat vihdoinkin tapahtumassa. Eräs näyte tuosta muutoksesta on hänen ottamisensa mukaan levymerkki Bear Familyn ”Rocks”-sarjaan. Eihän hän toki koskaan ollut mikään varsinainen rokkari, mutta löytyy hänenkin tuotannostaan lukuisia tavanomaista rytmikkäämpiä, nopeatempoisempia sekä varsinkin saksofonien ja trumpettien kaltaisten puhaltimien soitantoa sisältäviä äänityksiä. Legendaarinen Juhani Ritvanen muuten totesi aikoinaan kaiketi puolitosissaan, että jollei bluesahtavalla levytyksellä ole mukana puhallinsektiota, kyse on country bluesista.
Tällä uutuudella, minkä kestoaika on reilut 77 minuuttia, on mukana kaikkiaan 29 tallennetta. Niistä itselleni tutuimpia ovat Nobody Loves Me, mikä tunnetaan parhaiten nimellä Everyday I Have The Blues, Jimmy Rogersin 50-luvulla nimellä Chicago Bound hyödyntämä Harlem Bound, kitaristi Matt Murphyn taitoja korostava Wish Me Well sekä tietysti Rockin’ The Blues, mistä ovat kuultavissa vuosien -46 ja -59 versiot. Kaiken kaikkiaan myös tämä julkaisu osoittaa selkeästi, että Memphis Slim oli voimiensa päivinä todella kovan luokan muusikko.
Vesa Walamies
(julkaistu BN-numerossa 1/2024)
